Sairas-terve-sairas linja jatkuu meidän huushollissa edelleen. Millalla on nokka vuotanut norona taas muutaman päivän, ja yskii kun mikäkin vanha korsteeni. Tänään alkanut vihdoin helpottaa, joten luonnollisesti oli minun vuoroni tulla kipeäksi, sitä pientä normaalia flunssaa, kurkkukipua ja voimattomuutta. Jani-pappa on tässä sivussa sairastanut oikeastaan koko ajan, enemmän tai vähemmän.

Millan kalenteri onkin suhteellisen täyteen buukattu, noin niinkuin 1-vuotiaalle. Tänään oli korvien jälkitarkastus (puhtaat oli, mutta lääkäri oli ilkeä), huomenna fysioterapia nilkan löysyyden tarkistamiseksi, 20.11 influenssa rokotus, 26.11 mollukoiden poisto ja 10.12 hammaslääkäri. No, ei ainakaan tarvi miettiä mitä vapaapäivinä tekee.

Meinasin eilen tätä kirjottaessani alkaa marmattaa parista pienestä jutusta, tai silloin ne tuntuivat suurilta vääryyksiltä, mutta eilisen uutispäivän jälkeen ne olivatkin ihan olemattomia asioita, joten sen sijaan sytytin juuri kynttilän ikkunalaudalle ja muistin niitä kaikkia, joita tämä käsittämättömän surullinen ja järkyttävä koulutragedia koskee. Kumpa vain voisikin jotenkin auttaa.